Tutkamedia

Koulukiusaamisen siemen itää ammattikorkean opiskelutavoista

”Ammattikorkeakoulussa opiskellaan paljon ryhmissä, jotka opettaja toisinaan valitsee. Opiskelijat saattavat osoittaa eleillä, että jotakuta ei haluta joukkoon”, kertoo opinto-ohjaaja Tarja Suominen.

Suominen on töissä Turun ammattikorkeakoulussa.

Korkeakoulukiusaamista tutkiva Maili Pörhölä Jyväskylän yliopistosta tukee näkemystä.

”Ammattikorkeakoulussa opiskelijat ovat samojen kurssikavereiden kanssa monta vuotta. Jos joku suljetaan ulkopuolelle, tilanne saattaa pysyä sellaisena pitkään”, Pörhölä pohtii.

Vaihtoehtoisia suoritustapoja tarvittaisiin lisää

 ”Tiedekorkeakouluissa suoritusvaihtoehtoja on enemmän. Jos vuorovaikutus ei toimi ryhmässä tai siinä ilmenee suoraa kiusaamista, on olemassa muita vaihtoehtoja tehtävän suorittamiseksi. Ammattikorkeakoulussa vaihtoehdot saattavat olla vähäisempiä, jos kiusattu haluaa kuitenkin suorittaa tehtävän”, arvelee psykologi Saku Ylä-Soininmäki Lahden ammattikorkeakoulusta.

Lehtori Timo Linnossuo Turun ammattikorkeakoulun hyvinvointipalvelujen tulosalueelta on uransa aikana joutunut puuttumaan kiusaamiseen. Linnossuon kanta suorituksiin on ehdoton.

”Mikäli luokasta ei löydy henkilöitä, jotka voisivat muodostaa kiusatun kanssa työryhmän, pitää kiusatulle järjestää yksilöllisempiä tapoja tehtävän suorittamiseksi. Kiusatun oikeuksia pitää puolustaa erityisen vahvasti, ja hänen oikeutensa on suorittaa koulunsa joka tapauksessa”, Linnossuo sanoo.

 Epäluottamus vaientaa kiusatun

”Kiusatun on kenties vaikeaa luottaa siihen, että kiusaamiseen ihan oikeasti puututtaisiin. Syynä voi olla kokemus, ettei aikaisemminkaan ole puututtu, ja ettei siihen välttämättä olisi osaamista tai valmiuksia”, Ylä-Soininmäki esittää.

Maili Pörhölä on havainnut, että opiskelijat, jotka kärsivät vakavasta korkeakoulukiusaamisesta, lähestyvät opetushenkilökuntaa, opiskelutovereita tai opiskelijajärjestöjä harvoin.

Saku Ylä-Soininmäen mukaan epäilykset organisaatiota kohtaan eivät aina ole täysin aiheettomia.

”Kiusaaminen synnyttää yleensä häpeän, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita, joiden vuoksi kiusatut eivät halua tuoda kiusaamista esille”, Ylä-Soininmäki luettelee.

”Keskeinen ongelma onkin, ettei kiusaamistapauksia tule riittävästi esille, ja osittain se, ettei tarvittavaa toimintamallia ole tiedossa millään osapuolilla”, hän jatkaa.

Timo Linnossuo myöntää, että oikeanlaisten keinojen löytäminen on hankalaa, kun yhtenäistä linjaa ei ole.

”Opettajia pitäisi perehdyttää enemmän siihen, miten tilanteisiin tulee puuttua. Se jää usein opettajien oman osaamisen varaan”, Linnossuo harmittelee.

Aiheesta muualla:

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimus (2008) paljasti totuuden korkeakouluopiskelusta

Turun ylioppilaslehti uutisoi korkeakoulukiusaamisen muodoista yliopistossa

Kiusattu opiskelija muistelee Ylioppilaslehden tekemässä haastattelussa kokemuksiaan