Tutkamedia

Yhteiskunnan kadottamat

Elinkeinoelämän valtuuskunnan mukaan yhteiskunnasta syrjäytyneiden nuorten ydinjoukko on hukassa. Nämä 32 500 nuorta eivät näy missään kirjoissa.

Syrjäytyneiden kirjo hyvin laaja ja on vaikea sanoa yhtä syytä syrjäytymiseen. Kaikkia kadonneita kuitenkin yhdistää se, että heistä ei ole mitään tietoja verotus-, työeläke- tai opiskelijarekistereissä.

He eivät siis ole edes työttömiä työnhakijoita. Maassamme on valtava joukko nuoria tuntemattomia, eikä kukaan tiedä missä he ovat tai mitä he tekevät.

Miten yhteiskunta voi kadottaa näin suuren määrän nuoria ihmisiä? Mihin nämä nuoret ovat perukoulun jälkeen päätyneet?

Osa heistä on päihde- ja mielenterveysongelmaisia. Määrää ei kuitenkaan voida sanoa, koska rekisteröityä tietoa näistä on vähän.

Osa kadonneista taas tekee pimeää työtä. Osa on varmasti kadonnut yhteiskunnasta omasta vapaasta tahdostaan.

Suurin osa syrjäytyneistä on miehiä. Yksi suuri osa kadonneista on maahanmuuttajia. Kotouttamisessa lienee siis parantamisen varaa.

Koulutusta ehdotetaan ensisijaiseksi keinoksi ehkäistä syrjäytymistä. Peruskoulu onkin tässä asiassa todella tärkeässä roolissa. Syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin tulisi panostaa entistä paremmin jo peruskoulussa, sillä tästä pyörästä tippuminen on todella kivuliasta ja pyörän päälle kiipeäminen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi. Ongelmallista on kuitenkin määritellä syrjäytymisvaarassa oleva.

Näiden kadonneiden nuorten etsiminen on ensisijaisesti kuntien tehtävä. Kunnista suurin osa kuitenkin laiminlyö tämän tehtävän. Miksi?

Näin maalaisjärjellä ajateltuna olisi jokaisen kunnan etu etsiä nämä kadonneet lampaat, jotta heidät voitaisiin ohjata koulutuksen tai työn pariin. Suurin ongelma tässäkin taitaa lopulta olla se paljon puhuttu raha, sillä eihän tuo reilun 30 000 opiskelu- ja työpaikan takaaminen ole aivan helppo juttu.

Positiivista on kuitenkin se, että syrjäytyneiden määrä ei ole viime vuosina kasvanut.