Tutkamedia

Kiusatun kohtalo on omissa käsissä

Kiusatun paha olo voi koitua myös kiusaajan kohtaloksi. Onko kiusatun ainut ratkaisu satuttaa päästäkseen pois ahdingossa?

On hienoa huomata, että lapset puolustavat itseään. Toisen satuttaminen on vain hieman väärä tapa puolustautua.

Kiusaaminen tappaa henkisesti. Kiusatun raivo kiusaamista kohtaan on äärimmäisen kova. Voi tuntua helpommalta turvautua äärimmäiseen tekoon, kuin elää vuosikymmeniä syvien traumojen kanssa.

Kouluampumisia, puukotuksia ja pahoinpitelyjä. Viimeisimmästä on vain muutama päivä. Kaikissa Suomen tapauksissa on aina jollain tavalla ollut kyse kiusaamisesta, syrjimisestä tai muusta pahan olon tuottamisesta toiselle.

Vaikka tappamista ei voikaan missään nimessä hyväksyä, myötätuntoakin kiusatun puolelle löytyy. Jossakin vaiheessa vieteri menee poikki ja seuraukset voivat olla kohtalokkaat.

On täysin mahdotonta vaatia opettajia ja muita kasvattajia kitkemään kiusaamista kokonaan pois. Siltikin jotain olisi tehtävä.

Kouluissa kyllä puututaan ja reagoidaan kiusaamiseen, mutta toimenpiteet eivät sitten kuitenkaan etene loppuun saakka. Asiat jäävät usein ratkaisematta, kun katsellaan ja pohditaan mikä olisi paras ratkaisu.

 Vanhemmat eivät usko lapsiensa olevan kiusattuja eivätkä usko lapsiensa kiusaavan muita. Päättäjät eivät myönnä kiusaamisen olevan suurikaan ongelma. Kiusaaminen on asia, jonka kaikki tiedostavat. Asialle on yritetty tehdä paljonkin, mutta todellisuudessa mitään ei tapahdu.

Tällaisessako yhteiskunnassa elämme? Nimimerkillä LockeTM kirjoittaa,
"Paikallisen pankinjohtajan pikku kullannuppu terrorisoi koko koulua, potki luokkakavereita ja yritti puukottaa opettajaa saksilla. Valituksista ei ollut mitään hyötyä, eihän uuden liikuntasalin sponsorin poikaa voi kurittaa. Homma loppui vasta, kun yksi kiusatuista - pieni tyttö, yli päätä lyhyempi kiusaajaa - sai tarpeekseen ja puski pojan marmoriportaita alas. Yksi aivotärähdys, poliisitutkinta ja koulupsykologin luento myöhemmin koulussa oli rauha maassa."